Herkkusuu aina ja ikuisesti

Vaikka laihdutan, en ole lopettanut herkuttelua -  olen vain yrittänyt löytää kevyempiä herkkuja ja tietysi olen myös pienentänyt määriä :) Karkki on ihan ehdottomasti suurin riippuvuuteni ja samalla myös suurin ongelmani, jäätelö tulee hyvänä kakkosena :) Aamupala, lounas ja päivällinen ovat pysyneet samanlaisina myös nyt, koska niissä ei juuri ole mitään vialla, eikä niistä oikeastaan juuri voi karsiakaan. Aamulla syön yleensä ruisleipää ja juon sokeroimatonta mehua. Lounaaksi syön joko keittoa ja ruisleipää tai näkkäriä, tai jos olen yliopistolla, otan mitä on tarjolla, ja koitan tehdä annoksesta täyttävän, mutta kevyen. Päivälliseksi syömme joko salaattia (tonnikala/kana), jotain lihaa/kalaa + salaattia, tai keittoa. Iltapalaa en syö enää erikseen. Tämä on siis mielestäni aika hyvällä mallilla, ja lisäkilot ovatkin aika pitkälti tulleet niistä herkuista, joita olen syönyt aterioiden välissä ja niiden jälkeen....

Kuten sanoin, karkki on suurin ongelmani. Syy on ehkä se, että minulle ei tule pahaa oloa vaikka söisin kuinka paljon karkkia tahansa, ja koska mitään hyviä karkkeja ei myydä pienissä pakkauksissa (se pikkuhyvä tms. joka on n. 100-120 g ei mielestäni ole pieni, siinä kun kuitenkin on 350-400 kaloria), tulee aina ostettua iso pussi. Irtokarkit eivät ole vaihtoehto - vaikka ajattelisin että otan vain vähän, lopulta pussissa on 400 grammaa karkkeja.. Nyt en siis ole syönyt karkkia oikeastaan ollenkaan, lukuunottamatta Rainbow:n kovia karkkeja, joita olen imeskellyt pahimpaan sokerihimoon 1-2 päivässä :) Muuten en välitä kovista karkeista yhtään, enkä siis niitä irtokarkkipussiini valitse koskaan, mutta näistä on kauiten iloa kaloreihin nähden, ja onhan noi ihan hyvän makuisia :) 

Kuva: rainbow.fi

No, karkkia en ole siis syönyt, mutta suklaata kyllä (en miellä sitä karkiksi :)). En koskaan ole ollut mikään erityinen suklaa-fani, ja voisin hyvin luopua siitä jos voisin syödä karkkia rajattomasti koko elämäni :D Suklaassa on kuitenkin kaikessa korkeakalorisuudessaan se hyvä puoli, että sitä myydään pikkupatukoina, ja jotenkin olen myös onnistunut jakamaan kokonaisen suklaalevyn monelle eri päivälle, jos sellaisen olen ostanut. Olen siis (siinä 1500 kalorin alla pysyen) syönyt suklaata vähän melkein joka päivä, eli 1-2 riviä tai jonkun pienen patukan. Hyvä tuossa on myös se, että kyllästyn tosi helposti tiettyihin makuihin, joten jos ennen joulua lempparini oli ahaa, ja  joulun aikaan geisha, niin nyt ei kyllä tee mieli yhtään kumpaakaan :D Nyt kierroksessa on menossa Fazerin Lontoo rae-suklaa sekä Pandan Kultainen crisp :) Molempia levyjä olen ostanut yhdet, ja ne ovat tosiaan riittäneet monta päivää. 

Kuva: harhakuva.org

No sitten se jäätelö. En tiedä mistä sen syöminen oikein sai alkunsa, koska meillä ei koskaan kotonakotona syöty jäätelöä, enkä sitä yksin asuessanikaan ostanut. No, tämä "tapa" alkoi viattomasti mehujäällä, sitten siirtyi kevyisiin pakettijäätelöihin, ja lopulta ankkuroitui jotenkin sinne suklaakuorrutus-puikko- (Magnum-tyyliin) osastolle. No, jos mehujäässä on n. 40-80 kcal, pakettijätskiannoksessani ehkä 140 kcal, ei varmaan ole ihme jos rasvakerros kasvaa siirryttäessä 260-280 kalorin suklaapuikkoihin... Nyt olen karistanut nuo kannoiltani, ja palannut takaisin mehujäiden ja muiden kevyempien jäätelöiden maailmaan, ja viihdyn oikein hyvin :) Lemppareitani ovat:

Kuva: cisionwire.fi

- Ingmanin sokeroimaton vanilja-mansikkajäätelö. Kaloreita on koko purkissa 210, ja olen syönyt tuon noin kolmessa osassa :) Eli kerta-annokseksi tulee se 70 kaloria - aika vähän siitä, että voi kuitenkin syödä ihan "oikeaa" jäätelöä :)

Kuva: pirkka.fi

- Pirkan Tripla-jäätelö/mehujääpuikot :) 40 kcal/kappale, päällinen on siis mehujäätä, sisälmys jotain vaniljajäätelöä :) 

Kuva: rainbow.fi

- Moi, minä 24 vee ja lumimiehen mehujäät :) Kaloreita yhdessä 36 kcal, ja makuina päärynä ja vadelma :) 

Kuva: pirkka.fi

- Amppareita tulee syötyä harvemmin, kun ei noissa K-kaupoissa tule juuri käytyä, mutta pidän näistäkin! Kaloreita 80/puikko.

Kuva: gb.se

- Vielä viimeisenä, ei vähäisimpänä, mutta ehdottomasti vaikeiten löydettävissä olevana, GB:n mini Twister-puikot :) Olen löytänyt näitä vasta yhdestä kaupasta, joten näiden syöminen voi jäädä vähemmälle :) Kaloreita 45/kpl.

Sellaista! Sipsejä, keksejä, pullaa, suolapähkinöitä tms. en syö, joten niille ei luonnollisesti ole tarvinnut keksiä mitään korviketta. Roskaruokaa tulee myös syötyä hyvin harvoin, joten sekään ei ole ollut ongelma. Varmasti nuo lisä- ja väriainepommit, joita esimerkiksi nuo mehujäät aika pitkälle ovat, eivät ole mitään parhaita mahdollisia herkkuja, ja varmaan se omena olisi parempi. Kuitenkin, mielummin syön sitten vähän niitä väriaineita, kuin että söisin omenaa ja olisin kiukkuinen. Tämä on vain ja ainoastaan minun tapani :)

10.1.

Moi!

Hyvin jatkuu elämä kevyemmällä polulla :) Tänään on ollut tosi pitkä päivä, ja olen herännytkin tosi aikasin, mutta silti jaksoin vielä illalla pyöräillä, ja syömisetkin meni aikas hyvin. Heti vaan huomaa, kuinka vaikeaa on arvioida syömiänsä määriä kun syö jossain muualla kun kotona... No, arvioin aina vähän yläkanttiin, niin ei pitäs mennä kauheesti pieleen. Niin joo, syömisten kirjailuun ja kaloreiden laskemiseen käytän nykyään kalorilaskuria, mutta ainakin toistaiseksi vain sitä ilmaista versiota - on riittänyt mun tarpeisiin oikein hyvin. Aiemmin olen käyttänyt kiloklubia, mutta jostain kumman syystä en pysty kirjautumaan sinne enää (enkä jaksa tehdä uusiakaan tunnuksia), ja muutenkin siinä oli paljon sellaista, mistä en oikein pitänyt. Tuolla kalorilaskurissa on myös melkein kaikki ruoka-aineet mitä olen etsinyt, kiloklubissa puuttui ainakin omista syömisistäni aina melkein puolet, ja se jatkuva soveltaminen alkoi rasittaa. Kalorilaskurissa pidän myös siitä, että joka päivälle oman kulutuksen voi vaihtaa - se laskee arvioidun kulutuksen painon, päivän aktiivisuuden ja liikuntojen perusteella :)

No, kuitenkin :) Tässä tämän päivän lukemat... paino oli aamulla jo tutuksi tullut 75,7 kg :)


10.1.

Energiansaanti:
n. 1500 kcal

Liikunta:
Kävely 50 min
Kuntopyöräily 25 min


Huomiseen :)

Päiväni

Jee! Hyvä putki jatkuu! Syömiset on mennyt hyvin JA vielä illalla päätin pyöräillä, vaikka olin jo aiemmin pääni sisällä päättänyt että pidän välipäivän. Hyvä homma! Voisin loppuviikosta ottaa vähän mittoja, katotaan mitä ne sanoo :) Tein myös itselleni "painopäiväkirjan", eli siis kalenterin johon merkkaan painon kaikilta punnituspäiviltäni. Olen käyttänyt sitä aiemminkin, ja siitä on kyllä nähnyt hyvin miten paino on aina pompannut ylöspäin juhlimisviikonloppujen jälkeen.. Onneksi nyt ei ole tiedossa mitään juominkeja, ainakaan kuukauteen :) Saa homman toivottavasti hyvin alkuun :) Aamupaino oli sama kuin eilen, 76,2 kg.


4.1.2012

Energiansaanti:
1490 kcal

Liikunta:
Kuntopyöräily 25 min


Huomiseen!

Kuva: weheartit.com

Huh!

Koska mulla on ollut sellanen "kohtalainen" läskikriisi tässä muutaman päivän, ajattelin tehdä, minulle hyvin epäluonteenomaisesti, pienen listan siitä, mitä haluaisin saavuttaa vuonna 2012. Läskikriisit ovat minulle aika harvinaisia. Nyt ne laukaisi Gina Tricotin sovituskopissa hikoilu, taistelu liian pienien farkkujen kanssa joihin takapuoleni ei mahtunut (tämä on minulle uutta, olen aina ollut no-ass, ja jos farkut eivät ole mahtuneet, se on johtunut vain keskivartalolihavuudestani. Mistä tämä perse ilmaantui? Ja ei, se ei valitettavasti ole kasvanut taaksepäin, vaan sivuille, mites muutenkaan...) sekä viereisen kopin teinien ongelmat  "Mitä!!? En mahdu enää kaksvitosiin?! Jos säkin mahdut niin mun pitää mahtua kans!!". Että näin :)

No, alennusmyynneistä selvittiin, ja olen nyt sitä mieltä, että tarvitsen kipeästi harjoitusta mieleni ja mielihalujeni hallinnassa. Toivoisin todella että saisin tämän järjettömän syömishalun, jota vastaan kyllä taistelen kokoajan, jotenkin hallintaan. Voin kyllä olla syömättä silloin kun tekee mieli ruokaa, mutta en kyllä voi sanoa että se olisi mukavaa. Tässäkin kohtaan samoja ongelmia kuin ennen tupakoinnin lopettamista. Mietin kokoajan että joo, olen kyllä voimakastahtoinen ja kurinalainen ihminen, ja voin olla polttamatta, mutta mukavaa siitä ei tulisi. En halunnut pilata koko loppuelämääni (heh, siltä se tuntui :)) sillä, että joka hetki ajattelisin ja kaipaisin polttamista.

No, eihän siinä niin käynyt. Miten saisin syömisen samanlaiseen hallintaan? Mistä saisin sen tahdonvoiman, itsekurin ja energian, joka minulla oli (kahdesti) aiemmin painoa pudottaessa? Ensinnäkin, tarvitsen päivän. Jokaisessa laihdutusoppaassa ja terveyslehdessä lukee, "älä aloita 'huomenna', 'maanantaina' tai 'ensi vuonna'". No, uskomatonta mutta totta, minulla se toimii, ja on toiminut joka kerta. Jos päätän keskiviikkoiltana lokakuussa, että huomisesta lähtien liikun enemmän ja syön paremmin, torstaiaamuna muistan kaapissa olevan suklaalevyn, viikonloppuna olevat viinanläträämisbileet mökillä, joissa ruokavalio koostuu lähinnä sipseistä ja saarioisen pizzoista, sekä kymmenen päivän työputken, jolloin liikunnan lisääminen on ihan liikaa. Siksi tarvitsen päivän.

Tupakoinninlopettamispäivä oli tiedossa jo kaksi kuukautta aiemmin. Olin päättänyt, että lopetan tiettyyn päivään mennessä. Sain toki lopettaa aiemminkin, jos siltä tuntui, mutta annoin itselleni aikaa, ja päivän sille viimeiselle tupakalle. Lopetin sinä päivänä, enkä ole polttanut viiteentoista kuukauteen. Sama tapahtui kun viimeksi pudotin painoa. Tammikuun 1. päivä oli liikuntahulluuden alkupäivä, ja silloin sen alotin (varmaan miljoonien muiden ihmisten kanssa samaan aikaan :)). Siinäkin pysyttiin, toukokuun loppuun, ja tavoitepainoon päästiin. Niin joo, sama kävi tietysti myös pääsykokeiden kanssa. Vuosi oli eri, mutta aloitin lukemisen 1. tammikuuta, ja luin joka päivä kurinalaisesti. Kävin töissä täyspäiväisesti, ja aina työpäivän jälkeen kotona luin pääsykoekirjoja 4 tuntia. Joka päivä, viikonloppuisin tietysti enemmän, pääsykoepäivään asti. Tavoitteeseen päästiin silloinkin :)

Nyt se alkaa taas, kun vuosi vaihtuu. Tammikuun ensimmäisenä päivänä, kaikkien niiden muiden ihmisten kanssa. Nyt aion taas onnistua. Painoa saa pudota reilustikin, mutta tärkeimpänä tavoitteena on terveempi keho ja hyvä olo, sekä henkisesti että fyysisesti. Erityisesti henkisesti, sillä silloin pystyn pitämään järjettömät mielihaluni aisoissa. Niin, ja en halua enää ensi kesänä hikoilla leggingseissä ja tunikoissa, jos kelit ovat viime kesien kaltaiset...

Vuonna 2012:

1. Pudotan painoa, ja saan järjen syömiseen. Teen muutoksia - asioihin jotka muutosta kaipaavat - jotka pysyvät mukana koko elämäni.

2. Ostan vähemmän vaatteita ja tavaraa, ja pistän (vanhaan tapaan, mutta rankemmalla kädellä) vanhoja myyntiin.

3. Löydän sisäisen tasapainon tietyissä asioissa, enkä enää anna tyhmien ihmisten vaikuttaa ajatuksiini negatiivisesti.

4. Panostan opiskeluun, ja kandistani tulee jäätävän hyvä.

5. Juon enemmän vettä. Miksi se on niin vaikeaa?

6. Käytän shortseja kesällä 2012 :)

Heti uuden vuoden bileistä selvittyäni teen postauksen koko vuoden liikunnoistani. Vuoden kävelytavoite (1000 km) meni rikki muistaakseni joskus lokakuussa, ja ajattelin silloin, että ehkä saisin 1200 km (100 km/kk) koko vuoden ajalta täyteen. No, nyt kun vuotta on enää pari päivää jäljellä, tiedän ettei se täyty, mutta katsotaan, toivottavasti heti sunnuntaina, mihin lukemaan pääsin :) Aikamoinen heiaheia-pläjäys siis tulossa! Jos en ehdi ennen vuoden vaihtumista kirjoittaa, haluan toivottaa kaikille


*Ihanaa, ja parempaa uutta vuotta 2012 :)* 

Kuvat: weheartit.com

Yhteenveto: Viikko 3

Okei. Tätä viikkoa ei todellakaan voi millään järjellä kutsua laihduttamisviikoksi, sillä en ole liikkunut yhtään, olen juhlinut pikkujouluja, 50-vuotisjuhlia, yo-juhlia... Haluaisin bloggailla vaikka joka päivä, mutta jos olen juhlinut koko viikonlopun ja mennyt kiireellä juhlasta toiseen, ei aikaa ole ollut jumpalle - kaikki aika on mennyt syömiseen ja juomiseen...

Liikuntaa tuli 4 tuntia, mutta siitä KAIKKI on kävelyä.

Yksi syy taas kaikelle on kiireen lisäksi ollut se, että olen näyttänyt mielestäni niin hyvältä :D Olin ostamassa vaatteita, ja samat koot, kuin silloin kun olin hoikempi, menevät yhä päälleni. Farkuista käytin viimeksi näin painavana tuumakokoa ''33, nyt se on ''29. Vaatteista olen lähes poikkeuksetta kokoa M tai 38. Tällä hetkellä näytän mielestäni hyvältä suurimman osan ajasta. Sitten välillä katson itseäni jostain oudosta kuvakulmasta ja mietin että tulevaisuudessa olen varmaan 120-kiloinen...

Katsoin myös 4D-dokumenttia "Hurja painonpudotus" joka oli tullut joskus pari viikkoa sitten (rakastan kaikkia painonpudotus-ohjelmia, Suurin pudottaja on ihan ykkönen), jossa tämä laihduttamaan valmentajan kanssa päässyt Wally laihtui ensin jonkun verran, mutta lihoi sitten ihan älyttömästi sen jälkeen. Valmentaja ei voinut auttaa häntä, koska hän oli niin vaikeasti riippuvainen ruuasta, ja jakson lopussa hän menikin vierotukseen ruokariippuvuuden vuoksi. Valmentaja Chris myös sanoi, että ruokariippuvuutta voi hyvin verrata kokaiini- tai oopiumiriippuvuuteen.

Tässä kohtaa tuli sellainen tunne, että jos itselleni tarjoutuisi mahdollisuus johonkin ruuasta vieroittautumis-terapiaan, menisin ihan varmasti. Tosin jos se terapia olisi pelkkää "mieti miksi syöt?" "millaisessa tilanteessa syöt?" "miltä sinusta tuntuu kun syöt?", vastaukset olisivat "koska ruoka on hyvää" "ihan sama millaisessa tilanteessa, kaikki käy" "ei miltään erityiseltä". Minulla ei ole mitään henkistä aukkoa jota yrittäisin täyttää sukulakulla, tai salattua lapsuuden traumaa jota peittelisin jäätelön alle. Olen käsitellyt suhdettani ruokaan, ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. En ahmi tai mässäile ylettömästi. Painoni ei vaan pysy haluamissani lukemissa tai putoa, jos syön 2000 kaloria päivässä, vaikka liikkuisinkin.

Välillä tuntuu, että se ruuan vähentäminen ei vain kiinnosta yhtään, liikkua voin enemmän, mutta kun ei se vaan riitä. Omalla kohdallani nyt ei siis todellakaan ole dokumentin tapauksen kaltaisesta tilanteesta kyse, mutta kyllä suhtautumiseni ruokaan voisi olla terveempikin. Tai vähemmän merkityksellinen. Vähän niinkuin juomisen kanssa, juon kun on jano, miksi en syö vain silloin kun on nälkä? Tupakasta luopuminen ja nikotiiniriippuvuudesta pääseminen oli lopulta helppoa, koska en vaan enää polttanut, enkä ikinä enää aio polttaa. Elimistöni ei saanut lainkaan nikotiinia, ja lopulta se ei enää kaivannut sitä. Syömistä ei vaan voi lopettaa kokonaan! Sokerista tosin varmaan voisinkin vierottautua, mutta koska sen välttely samalla tavalla (eli loppuelämäni ajan, niinkuin tupakan kanssa) olisi ihan varmasti mahdotona, enkä kyllä halua sitä (tai mitään, tupakkaa ja huumausaineita lukuunottamatta) itseltäni kieltääkään, ei sekään ole realistinen vaihtoehto.

En aio nyt sanoa muuta, kuin että aion ensi viikolla yrittää enemmän. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Kuvat: weheartit.com

Yhteenveto: Viikko 2

Okei, ei ole kyllä mitään ylpeilyn aihetta tässä viikossa. Liikuntaa tuli 5 tuntia, mutta siitä noin neljä tuntia on kävelyä. Hyvä sekin, mutta ei näin! Salipäiviä tuli vain yksi. Syömiset meni ainakin muutamana päivänä ihan miten sattuu. Tänään aamupaino oli 76,5 kg, ja luulen että se on huomenna aamulla taas enemmän. Kaksi viikkoa ja 0,7 kiloa?!?! No joo, voishan sitä huonomminkin mennä, jos se paino olisi vaikka noussut...

Viikkoni näytti tältä:

Ihan surkeeta...

No, katse vaan eteenpäin. Jos liikunta jää vähemmälle, niin koitan tsempata syömisissä. Eka viikko meni kyllä paljon tätä viikkoa paremmin, mutta huomenna alkaa taas uusi viikko. Samaa lässytystä tää näyttäisi olevan, mutta pitäähän sitä nyt edes yrittää tsempata! JEEE!!

Mitä isompi, sitä helpommin sanoma syöpyy aivoihin? :)

Hiljaiseloa

Joo, tässä muka huomaamatta tuli muutama päivä taukoa bloggailusta. Paino ei ole pudonnut, ja mietin kokoajan että mitä teen väärin. Samoilla syömisillä ja liikunnoilla painon olisi pitänyt jo pudota edes vähän, mutta ei, tänä aamunakin paino oli vain vähän alle 77 kg. Tiedän että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa laihduttaminen on (ehkä)... En silti ajatellut että 24-vuotias elimistöni olisi niin erilainen siihen 18-vuotiaaseen verrattuna. Nyt täytyy vaan taas koota ajatukset, ja jatkaa. En ole luovuttanut, sehän nyt vasta olisikin kun ei kahtakaan viikkoa ole kulunut, mutta hemmetti soikoon tämä on vaikeampaa kuin ennen!

Kuntosalijäsenyys on ollut kyllä hankalaa. Aina ennen olen kuntoillut kotona, tai esimerkiksi lenkkeillen, ja paino on pudonnut. Nyt huomaan usein olevani tilanteessa, jossa en jaksa lähteä pimeällä ja myöhällä enää salille - kävelyyn menee vähän vajaa tunti, ja yleensä salilla teen joko 30+30min treenin, jossa on puolet aerobista ja puolet voimaharjoittelua, tai sitten osallistun jollekin ryhmäliikuntatunnille, joka kestää yleensä sen tunnin. No, jos en käy suihkussa, vaan kävelen treenin jälkeen hikisenä kotiin, aikaa kuluu se 2 tuntia koko soppaan. Jos käyn suihkussa, ja lähden tukka märkänä kävelemään kotiin, aikaa kuluu noin 2,5 tuntia. Jos käyn suihkussa, kuivaan hiukset ja ehkä laitan vähän meikkiä, aikaa menee ainakin 3 tuntia. Get my point?

Kun kotona pyöräilen kuntopyörällä tai teen jumpan, aikaa kuluu 30 min ja pääsen suoraan suihkuun.Suihkun jälkeen voin vetää rumat kotihousut jalkaan, antaa hiuksien kuivua itsekseen, ja olla meikittömänä loppupäivän. Tämän jaksaa sitten jopa tehdäkin sen 5 kertaa viikossa. MUTTA, olen huomannut, että jos en mene salille, niin en kyllä jumppaa kotonakaan. Jotenkin aina ajattelen, että jos maksan hirveitä kuukausimaksuja salille (ne on kyllä oikeasti hirveät, ja lähden sieltä heti kun sopimukseni loppuu joskus keväällä), niin turhaan täällä kotona liikun. Hyötyliikuntaa tulee harrastettua paljonkin, koska kävelen aina ja kaikkialle, mutta kotijumpat jää väliin, ja jos en ehdi salille, niin usein koko päivän hikijumpat jää silloin väliin. Stupid much!?!?!

Helpottipa kirjoittaminen taas. En luovuta vaikka se paino ei meinaisi millään pudota. Kyllä se siitä :)

Mitä tapahtui?

Lähdetään ihan alusta.

Olin normaalipainoinen ehkä lukion ensimmäiseen luokkaan asti. En koskaan ollut hoikka, edes lapsena, vaan normaalivartaloinen (lukuunottamatta jättimäisiä tissejäni, jotka todella olivat suuremmat kuin ikätovereilla, heti 12-vuotiaasta asti).

No, lukion viimeisen parin vuoden aikana paino vähän nousi, ja lopulta abikeväänä ja sitä seuranneena kesänä painoin 77 kiloa. 167-senttisen runkoni kanssa se antaa painoindeksiksi (jota en kyllä pidä omalla kohdalla sinä kaikkein informatiivisimpana) 27,6 - lievä lihavuus.

En silloinkaan ollut erityisen ahdistunut, mutta ajattelin että voisin laihduttaa, ensimmäistä kertaa 18,5-vuotisen elämäni aikana. Aloitin 2006 syksyllä, ja keväällä 2007 painoin 61 kiloa. En tehnyt mitään tyhmää, en kieltänyt itseltäni mitään, mutta söin aikaisempaan nähden paljon vähemmän, ja liikuin paljon enemmän. Liikunta ei oikeastaan ollut kuulunut elämääni aiemmin mitenkään, joten se oli tietysti suuri muutos.

No nyt se omena... 

Seuraavana syksynä, 2007, muutin pois kotoa. Söin yhä terveellisesti, mutta en liikkunut juurikaan hyötyliikuntaa lukuunottamatta. Keväällä 2008 painoin 65 kiloa. Tämä ei haitannut, koska paino oli mielestäni silti tosi hyvä. Yli vuoden paino pysyi kurissa, ja nousi hyvin hitaasti ja huomaamattomasti - en tosin kyllä käynyt vaa'alla koskaan.


Vuoden 2009 lopussa, eli 1,5 vuotta myöhemin, painoin jo 70 kiloa, ja päätin että nyt saa riittää. Se ei ahdistanut vieläkään, mutta se maaginen numero 7 vaa'alla repi minut taas liikunnan pariin. Mainittakoon, että ruokavalioni oli yhä kohtalaisen hyvä, ainoastaan ehkä vanha ja rakkain ystäväni SOKERI, erityisesti karkin muodossa, oli ottanut entistä enemmän tilaa syömisistäni.

No kevään 2010 aikana laihduin 5 kiloa, joten kevään lopussa painoin taas 65 kiloa. En kuitenkaan mielestäni näyttänyt yhtään niin hoikalta kuin aiemmalla kerralla kun painoin saman verran, mutta olin tietysti tyytyväinen. Rankasta urheilusta huolimatta paino lähti huomattavasti hitaammin kuin aiemmalla kerralla, nyt siinä viidessä kilossa kesti melkein 5 kuukautta, kun aiemmin saman painon lähtemiseen olisi mennyt maksimissaan 2 kuukautta.

Sitten en ensin tiedäkään mitä tapahtui, ja sitten taas tiedän. Kesä 2010 meni huolettomasti lomaillessa, ja ehkä hieman normaalia enemmän alkoholia nauttien (toim. huom. se ei ollut paljon - en juo usein, mutta nyt join ehkä kerran viikossa tai kahdessa) ja syksyllä tein sen astisen elämäni parhaan päätöksen ja lopetin tupakoinnin. Paino oli silloin noussut muutaman kilon, mutta alle 70:ssä kilossa silti mentiin. Hetki....

Olin tiedostanut hyvinkin selvästi, että paino saattaa nousta lopettamisen jälkeen. Kiinnitin ensimmäisinä kuukausina ruokavaliooni sekä liikuntaan erityistä huomiota - liikuin mielipuolisesti ja söin todella terveellisesti. En kokenut missään vaiheessa tarvetta korvata tupakkaa syömisellä (en koe tarvetta vieläkään), ja paino ei noussut. Huomionarvoista on se, että tällä liikkumisella ja syömisellä painon olisi pitänyt pudota paljonkin - no, siitä ei ollut kyllä tietoakaan, mutta eipä se kyllä noussutkaan.

Tammikuussa hankin salijäsenyyden (toim. huom. taas, aiemmin harrastamani liikunta tapahtui pääasiassa kuntopyörän selässä, jota harrastin kotona noin viisi kertaa viikossa). Istuin tunnollisesti rasvaa sulattavassa (haha, jep) infrapunasaunassa, jumppasin vähintään neljä kertaa viikossa salilla tai ryhmäliikunnassa, ja kävelin PALJON.

Body Combat. Väitän pitäväni, mutta oikeasti vihaan sitä.

Ensin tuli selluliitti, minulle täysin vieras uusi tuttavuus. Edes 77-kiloisena minulla ei ollut selluliittia, nyt sitä alkoi ilmestymään. Ja sitten se paino vaan nousi. Jumppasin ja urheilin monta tuntia viikossa, ja paino vaan nousi. Kesällä jumppasin vähemmän, ja paino nousi. Nyt syksyllä, jumppaan edelleen, ja nyt, 14.11.2011, painan 77.2 kiloa. Jep.

Kun yli viisi vuotta sitten aloitin painonpudottamisen ensimmäistä kertaa, ja se onnistui helpommin ja paremmin kuin koskaan olisin voinut kuvitella, en tietenkään ajatellut enää koskaan painavani näin paljon. Aina tätä ennen lohduttauduin sillä, että "en kuitenkaan ole enää 77-kiloinen". No, nytpä olen. Aivan täysin eri näköinen kuin silloin pulleroisena abina, mutta olen kuitenkin taas "lievästi ylipainoinen".

Tässä on siis pintapuolinen painohistoriani, ja tästä lähdetään. Tiedän, että nyt (onneksi) tupakoinnin lopetettuani, se painon pudottaminen on vaikeampaa. Ennen oli helppo olla syömättä kun "sai" kuitenkin nauttia jostain - tupakasta. En ikimaailmassa enää haluaisi polttaa, mutta tilanne on nyt kuitenkin tosi eri. Kuva lähtötilanteesta tulee toivottavasti pian, itse kun yritin ottaa kuvaa peilin kautta, sain aikaiseksi vain valkoista mössöä (jota en tosin kiellä olevani :)), joten heti kun saan paremman, isken sen tänne.

En tiedä mitään kuvien lainaamisesta, mutta kaikki kuvat ovat googlen kuvahausta.