Sanotaanko niin, että en koe että minulla olisi koskaan ollut sellaista "voi ei, toi retusoitu malli näyttää ihanalta, mun täytyy laihduttaa"-oloa. En ole koskaan myöskään ihaillut median ja mallimaailman suosimaa superlaihuutta, vaan oma ihannevartaloni on aina ollut (ja on yhä) erilainen. Ainakin tällä hetkellä koen mediassa näkyvät naisihanteet - silloin kun ne on siis myös minua miellyttäviä - lähinnä inspiroivina, en ahdistavina.
Koska itse olen kiinnostunut pukeutumisesta, vaatteista (ja tyyleistä, en niinkään ehkä muodista, ainakaan missään high fashion-mielessä) ja minulle on tärkeää että voin laittaa päälleni mitä tahansa, niin tavallaan koen jossain määrin että siinä suhteessa minun pitäisi sopia johonkin muottiin, mutta vain itseni takia. Esimerkiksi tällä hetkellä haaveilen kaikista ihanista vaaleista pastellifarkuista, mutta, ei millään pahalla ketään toista kohtaan, lihaisat reidet eivät näytä mielestäni kovinkaan hyvältä vaaleassa mintussa tai kireissä vaaleankeltaisissa pillifarkuissa. En siis halua, että painoni estää minua toteuttamasta itseäni pukeutumisen kautta, vaan haluan pukeutua juuri niihin vaatteisiin jotka ovat tyyliäni. Olen jo joutunut koko elämäni hylkäämään kaiken olkaimettoman (koska wonderbrat mukaanlukien, näitä kaveruksia ei saa aisoihin ilman olkaimia), ja en suostu muihin kompromisseihin! Eniten ehkä maailmassa vihaan sitä, etten voi käyttää bandeau-mallisia bikineitä :'( Ehkä jonain päivänä...
No, eksyin vähän aiheesta, sillä eihän nämä pukeutumisasiat ole varsinaisesti mediaan liittyviä. Ehkä lopuksi voisin mainita, että varmasti ainakin alitajuntaisesti medialla on vaikutusta myös tähän asiaan, ainakin jossain määrin. Onhan sillä vaikutusta ihan kaikkeen muuhunkin!
weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti