No, tilanne on se, että mulla on ihan kiva muodokas vartalo. Se on sellanen antiikin kreikkalaisen patsaan ja Marilynin risteytys - pullukampi vaan joka puolelta ja isommilla tisseillä varusteltuna. Tämäkin olisi ihan ok, jos mulla tosiaan olisi se Marilynin naama, tai jos elettäisiin antiikin Kreikassa. Vaikka vartaloni muoto on ihan hyvä ylimääräisestä rasvakerroksesta huolimatta, ovat jotkin alueet siinä itseäni niin paljon häiritseviä, että painoa on hyvä pudottaa. Ihannevartalossani on sekä muotoja että lihaksia, ja peppu saa olla iso. No, meikäläisen muodot ei todellakaan asetu noille päärynämäisille alueille, vaan laardi jämähtää naamaan, käsivarsiin ja lantiolle, eikä vahingossakaan sinne takaliston seudulle. Minulla on kyllä lihaksia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että ylipainoakin on - sen pudottaminen helpottaa elämääni ja parantaa terveyttäni.
...olen taas tässä tilanteessa?
En halua syyttää pelkästää tupakoinnin lopettamista tämänhetkisestä plösöydestä, mutta kyllä sillä ihan varmasti on ollut osuutensa. Laihduttaminen tupakoijana oli helppoa myös siksi, että kuten aiemmassa tekstissä sanoin, sillä oli helppo korvata karkit tai muut herkut. En kuitenkaan ole mässäillyt ylettömästi lopettamisen jälkeen, sillä aiemmasta laihdutuksesta johtuen, olen yhä edelleen hyvin ravintotietoinen - ei ole juurikaan ruoka-aineita, joiden kaloreita en tietäisi ainakin suurinpiirtein, enkä ikinä ahmi järjettömiä määriä roskaruokaa tai muuta epäterveellistä. Tuntuu vaan siltä, että ikinä sekä ruokailu että liikunta ei mene hyvin samaan aikaan. Harrastan paljon liikuntaa, mutta avain oman painoni pudottamiseen on raskaassa säännöllisessä aerobisessa liikunnassa. Sekä liikunnan että ruokavalion suhteen paljon on hyvin, mutta ei niin hyvin että paino putoaisi. Sitten kun tulee huonompia kausia jommalla kummalla alueella, paino nousee, ja vaikka palaan takaisin ruotuun, paino ei laske. Myönnän, että minulla on ongelmia sokerin (karkkien) kanssa. Se on aivan ehdottomasti suurin ongelmani. En ahdistuisi vaikken koskaan elämässäni enää maistaisi sipsejä, keksejä, pullaa tai limsaa, mutta karkki onkin sitten asia erikseen...
Sanotaanko vielä niin, että en ole ruumiinrakenteeltani hoikka tai siro, enkä lapsenakaan tosiaan ollut pienikokoinen (vaikken lihavakaan). Iso rintavarustus saa aina näyttämään vähän lihavammalta - näytän esimerkiksi supertiukat urheiluliivit päällä hoikemmalta. Olen myös taipuvaisempi lihomiseen kuin esimerkiksi siskoni - elin heidän kanssaan kuitenkin 19-vuotiaaksi, söin samaa ruokaa, ja liikuin saman verran, ja silti he ovat hoikkia ja voivat syödä paljon enemmän. En kuitenkaan käytä mitään lihavuusgeenejä tekosyynä - sanon vaan että en todellakaan ole syntynyt tanssimaan balettia.
 |
| Siinä meitsi. Oikealla :) |
...kirjoitan tätä blogia?
En ole mikään kirjoittajatyyppi. En koe olevani kuin kala vedessä kirjoitellessani, mutta ajattelin että tätä voisi koittaa. Huomaan jo nyt käsitteleväni näitä asioita aktiivisemmin oman pääni sisällä, kun saan ajatuksia puettua sanoiksi. Haluan myös altistaa itseni arvostelulle, ja kertoa laihduttamisesta julkisesti, sillä en koskaan halua antaa itsestäni kuvaa, että "ei minusta ollutkaan siihen". Jos laihdutuksesta tietää vain allekirjoittanut, on helppoa hiljalleen unohtaa tehty päätös. Haluan myös seurata edistymistäni täällä, ja raportoida välivaiheista. Toivon tietysti että joku näitä juttuja lukeekin, mutta jos ei, niin en silti tunne että tekisin tätä turhaan.
En sitten todellakaan osaa koodata, tai tehdä tästä ulkoasusta yhtään hienompaa. Minulla ei ole järjestelmäkameraa, enkä osaa käsitellä kuvia. Ajattelen asian kuitenkin niin, että tämän blogin perimmäinen tarkoitus ei ole olla esteettisesti kaunis, ja siinä kyllä olisikin näin alkuun haastetta kun pontso heiluu kameran edessä ;) Pidän kuitenkin kauniista kuvista ja vartaloista, joten niitä varmaan inspiraatiotarkoituksessa täältä löytyy.
Kuvat: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti