Mitä tapahtui?

Lähdetään ihan alusta.

Olin normaalipainoinen ehkä lukion ensimmäiseen luokkaan asti. En koskaan ollut hoikka, edes lapsena, vaan normaalivartaloinen (lukuunottamatta jättimäisiä tissejäni, jotka todella olivat suuremmat kuin ikätovereilla, heti 12-vuotiaasta asti).

No, lukion viimeisen parin vuoden aikana paino vähän nousi, ja lopulta abikeväänä ja sitä seuranneena kesänä painoin 77 kiloa. 167-senttisen runkoni kanssa se antaa painoindeksiksi (jota en kyllä pidä omalla kohdalla sinä kaikkein informatiivisimpana) 27,6 - lievä lihavuus.

En silloinkaan ollut erityisen ahdistunut, mutta ajattelin että voisin laihduttaa, ensimmäistä kertaa 18,5-vuotisen elämäni aikana. Aloitin 2006 syksyllä, ja keväällä 2007 painoin 61 kiloa. En tehnyt mitään tyhmää, en kieltänyt itseltäni mitään, mutta söin aikaisempaan nähden paljon vähemmän, ja liikuin paljon enemmän. Liikunta ei oikeastaan ollut kuulunut elämääni aiemmin mitenkään, joten se oli tietysti suuri muutos.

No nyt se omena... 

Seuraavana syksynä, 2007, muutin pois kotoa. Söin yhä terveellisesti, mutta en liikkunut juurikaan hyötyliikuntaa lukuunottamatta. Keväällä 2008 painoin 65 kiloa. Tämä ei haitannut, koska paino oli mielestäni silti tosi hyvä. Yli vuoden paino pysyi kurissa, ja nousi hyvin hitaasti ja huomaamattomasti - en tosin kyllä käynyt vaa'alla koskaan.


Vuoden 2009 lopussa, eli 1,5 vuotta myöhemin, painoin jo 70 kiloa, ja päätin että nyt saa riittää. Se ei ahdistanut vieläkään, mutta se maaginen numero 7 vaa'alla repi minut taas liikunnan pariin. Mainittakoon, että ruokavalioni oli yhä kohtalaisen hyvä, ainoastaan ehkä vanha ja rakkain ystäväni SOKERI, erityisesti karkin muodossa, oli ottanut entistä enemmän tilaa syömisistäni.

No kevään 2010 aikana laihduin 5 kiloa, joten kevään lopussa painoin taas 65 kiloa. En kuitenkaan mielestäni näyttänyt yhtään niin hoikalta kuin aiemmalla kerralla kun painoin saman verran, mutta olin tietysti tyytyväinen. Rankasta urheilusta huolimatta paino lähti huomattavasti hitaammin kuin aiemmalla kerralla, nyt siinä viidessä kilossa kesti melkein 5 kuukautta, kun aiemmin saman painon lähtemiseen olisi mennyt maksimissaan 2 kuukautta.

Sitten en ensin tiedäkään mitä tapahtui, ja sitten taas tiedän. Kesä 2010 meni huolettomasti lomaillessa, ja ehkä hieman normaalia enemmän alkoholia nauttien (toim. huom. se ei ollut paljon - en juo usein, mutta nyt join ehkä kerran viikossa tai kahdessa) ja syksyllä tein sen astisen elämäni parhaan päätöksen ja lopetin tupakoinnin. Paino oli silloin noussut muutaman kilon, mutta alle 70:ssä kilossa silti mentiin. Hetki....

Olin tiedostanut hyvinkin selvästi, että paino saattaa nousta lopettamisen jälkeen. Kiinnitin ensimmäisinä kuukausina ruokavaliooni sekä liikuntaan erityistä huomiota - liikuin mielipuolisesti ja söin todella terveellisesti. En kokenut missään vaiheessa tarvetta korvata tupakkaa syömisellä (en koe tarvetta vieläkään), ja paino ei noussut. Huomionarvoista on se, että tällä liikkumisella ja syömisellä painon olisi pitänyt pudota paljonkin - no, siitä ei ollut kyllä tietoakaan, mutta eipä se kyllä noussutkaan.

Tammikuussa hankin salijäsenyyden (toim. huom. taas, aiemmin harrastamani liikunta tapahtui pääasiassa kuntopyörän selässä, jota harrastin kotona noin viisi kertaa viikossa). Istuin tunnollisesti rasvaa sulattavassa (haha, jep) infrapunasaunassa, jumppasin vähintään neljä kertaa viikossa salilla tai ryhmäliikunnassa, ja kävelin PALJON.

Body Combat. Väitän pitäväni, mutta oikeasti vihaan sitä.

Ensin tuli selluliitti, minulle täysin vieras uusi tuttavuus. Edes 77-kiloisena minulla ei ollut selluliittia, nyt sitä alkoi ilmestymään. Ja sitten se paino vaan nousi. Jumppasin ja urheilin monta tuntia viikossa, ja paino vaan nousi. Kesällä jumppasin vähemmän, ja paino nousi. Nyt syksyllä, jumppaan edelleen, ja nyt, 14.11.2011, painan 77.2 kiloa. Jep.

Kun yli viisi vuotta sitten aloitin painonpudottamisen ensimmäistä kertaa, ja se onnistui helpommin ja paremmin kuin koskaan olisin voinut kuvitella, en tietenkään ajatellut enää koskaan painavani näin paljon. Aina tätä ennen lohduttauduin sillä, että "en kuitenkaan ole enää 77-kiloinen". No, nytpä olen. Aivan täysin eri näköinen kuin silloin pulleroisena abina, mutta olen kuitenkin taas "lievästi ylipainoinen".

Tässä on siis pintapuolinen painohistoriani, ja tästä lähdetään. Tiedän, että nyt (onneksi) tupakoinnin lopetettuani, se painon pudottaminen on vaikeampaa. Ennen oli helppo olla syömättä kun "sai" kuitenkin nauttia jostain - tupakasta. En ikimaailmassa enää haluaisi polttaa, mutta tilanne on nyt kuitenkin tosi eri. Kuva lähtötilanteesta tulee toivottavasti pian, itse kun yritin ottaa kuvaa peilin kautta, sain aikaiseksi vain valkoista mössöä (jota en tosin kiellä olevani :)), joten heti kun saan paremman, isken sen tänne.

En tiedä mitään kuvien lainaamisesta, mutta kaikki kuvat ovat googlen kuvahausta.