No, tämä on helppo, koska en ahmi. Erityisesti nyt kun elän aika pienellä ruokamäärällä, vatsani täyttyy jo pienistäkin annoksista, enkä voisi kuvitellakaan ahmivani mitään. Silloinkaan, kun söin enemmän (ja liikaa :)), en ahminut, koska en koskaan halua syödä niin paljon että voin pahoin. Tässä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että pystyn (tai ainakin pystyin :)) syömään esimerkiksi karkkia ihan kuinka paljon tahansa, eikä siitä koskaan tullut huono olo. Koskaan kuitenkaan en muista elämästäni sellaista hetkeä että olisin ahminut jotain, ja sitten voinut pahoin joko fyysisesti tai henkisesti. Vaikka suhtautumiseni ruokaan ei aina olekaan ollut ihan terve (koska olen ollut siitä riippuvainen), ei minulla kuitenkaan koskaan ole ollut anoreksian tai bulimian piirteitä. Ja vaikka söisin paljon, ne kalorit ja suuret ruokamäärät kertyvät napostelusta ja siitä, että syön pitkin päivää kokoajan, ei kerralla ahmimisesta. Tällä hetkellä on kyllä kaikin puolin hyvä (ja tervejärkinen) olo ja suhde ruokaan, koska ymmärsin ja huomasin että minun ei tarvitse olla siitä riippuvainen, ja saan silti syödä ruokia joista nautin :)
P.S. aamupaino 74,7 kg! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti