Liikuntahommat on sujunut taas hyvin - nyt kun otin sen asenteen että vaikken jaksaisi vaeltaa läpi pakkasen salille, voin hyvin jumpata kotona. Se kuukausimaksu menee sieltä tililtä joka tapauksessa (enää vain kerran onneksi :)) ja tärkeintä on kuitenkin se, että tämä rasvakerrasto alkaa hupenemaan :)
Syömisen kanssa olen tämän viikon ajan elänyt hyvin erikoista aikaa. Aiemmin kun olen pyrkinyt vähentämään syömistä (tai siis niitä kaloreita), on se mennyt vähän siihen, että kun päivän "sallittu" energiansaanti on tullut täyteen, olen kiukkuisesti odotellut nukkumaanmenoa ja miettinyt että saapahan sitten tämänkin päivän pois alta (mikä syömisriippuvuus?). Nyt kuitenkin on ollut niin, että ei ole tehnyt mieli syödä. Normaalisti jos (uskomattoman hyväkuntoinen, urheilullinen ja lihaksikas) mieheni ehdottaa vaikka pizzaa, joko suostun sen enempää itseäni syyllistämättä, tai mietin mielessäni kuinka paljon tekisikään mieli, mutta kun ei voi nyt vetästä mitään tuhannen kalorin rasvalättyä tähän koko päivän syömsten päälle. Nyt kuitenkin samassa tilanteessa sanoin, että syö sinä pizzaa, mutta itse en halua (en oikeasti halunnutkaan), ja syön sitten jotain muuta. Tosin sanotaanko nyt niin, että tällaiset tilanteet ovat aika harvinaisia, varsinkin kun tuo toinen puoliskoni on itsestään hyvää huolta pitävä ihminen (myös :)).
En tiedä onko tämä saman toistoa, mutta mehän syömme pääsääntöisesti hyvin terveellisesti - pyrimme välttämään ns. huonoja hiilihydraatteja (emme syö perunaa, riisiä, pastaa, vaaleaa leipää, kakkuja, pullaa, keksejä, lettuja, sipsejä tms.), ja muutenkin viikon ruokamme ovat aika pitkälti joko kana/tonnikalasalaattia, salaattia + jotain lihaa tai keittoa. Miksi sitten samaa ruokaa syövä mieheni on huippukunnossa ja minä tällainen plösö? Vastaus: vain toisella, arvatkaa kummalla, on se 24 vuotta kestänyt kestohimo karkkiin, jätskiin ja ehkä vähän myös suklaaseen. Toista ei taas voisi vähempää kyseiset elintarvikkeet kiinnostaa...
No, asioihin on toivottavasti tulossa muutos (siis siihen plösöyteen lähinnä :)), ja syömiset onkin koko viikon mennyt hyvin (sitä yhtä monsterikaloripäivää lukuunottamatta) ilman mitään sen suurempia ongelmia. Olen toki syönyt vähän suklaata, mutta nauttinut siitä antaumuksella, enkä vetässyt kaikkea samalta istumalta. Niin, ja ne kalorit on pysynyt hyvin alle sen 1500:n, jonka asetin epäviralliseksi ylärajaksi. Tänäänkin näyttäisi energiansaanti olevan vain n. 1360 kcal, ja tuskin siihen enää lisää tulee :)
7.1.
Energiansaanti:
1360 kcal
Liikunta:
Kävely 60 min
Kuntopyöräily 25 min
Huomenna kaivan mittanauhan esiin, ja katson miltä se ympärykseni oikein näyttää :) Palataan siis silloin asiaan!
kannattaa aina muistaa, että mitä ennemmän liikut sitä enemmän saat syödä! se motivoi hyvin ainakin mua :) jos joskus sillon tällöin tekee mieli karkkia niin annan sitte mennä, mutta kohtuudella kuitenkin. totaalikieltäytyminen vaan lisää sitä himoa. ja liian vähällä syömisellä ei muutaku tuhoa elimistöä :) itse liikun n. 9 tuntia viikossa (sis. noin 3 h hyötyliikuntaa) ja ennen söin vähä, silleen että ehkä oli jo nälkä joo, mutta kalorit täynnä, ei voi syödä enään. mutta silloin ei sille painolle mitään tapahtunu. nyt syön hyvällä omallatunnolla päivittäin reilut annokset (aamukin alkaa jo isolla puurolautasellisella, luonnonjukurtti-rahka-mysliseoksellä (ja hedelmällä)). kyllä rupes paino tippumaan :) sun kohdalla ei oo aivan noin isoista liikuntatunneista kyse, mutta mun pointti (joka tästä teksistä yrittää jotenki näkyä:D) on, että se syömisen ja liikunnan sopiva suhde kannattaa löytää eikä kiinnittä niin pilkuntarkalleen huomiota niihin kaloreihin (sullakin kun ottaa huomioon perusaineenvaihdunnan niin jäät kohtuullisesti miiinukselle noilla ruokamäärillä:) nojoo, en tiiä onko nääkin sulle jo ihan tuttuja juttuja (kun ei blogista kaikkea näe:D), mutta kirjottelenpa nyt kuitenki. tsemppiä! :)
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi :)
VastaaPoistaOikeastaan koko viime vuoden alkupuoliskon tein niin, että en seurannut kaloreita, ja liikuin paljon (5-10h viikossa), mutta painoni ei laskenut vaan taisi nousta muutaman kilon. Mietinkin silloin, että kun liikkuu paljon, niin voin syödä huoletta, mutta valitettavasti omalla kohdallani se ei mennyt niin :) Luulen, että omalla kohdallani kävi niin, että annoin liikaa itselleni periksi sen liikunnan takia, jonka vuoksi tietysti nälkäkin oli useammin, ja annoin itseni syödä enemmän, ja tavallaan palkitsin itseäni liikkumisesta ruualla. Sen takia jos haluan että paino nimeomaan putoaa, niin näköjään joudun myös laskemaan kaloreita ja rajoittamaan syömistä - voihan olla että kun en laske niitä, syön huomaamattani vielä enemmän kuin luulen :)
Tietysti yksi puoli tässä on myös se, että selvästi olen joutunut nyt uudelleen opettelemaan sopivaa syömistä ja niiden mielitekojeni hallintaa sen tupakoinnin lopettamisen jälkeen, ja nyt alkaa tuntumaan siltä että ehkä tässä touhussa on jotain järkeäkin. Niin ja mitään en itseltäni kiellä (paitsi tupakan :D), koska tiedän mihin se johtaa, joten tälläkin viikolla olen syönyt vähän suklaata jos siltä on tuntunut :) Kiitos kuitenkin hyvästä kommentista, ja hyvä että olet löytänyt keinon jolla pysyt itse hoikkana :) Toivon että myöhemmin, kun painoa on pudonnut, pystyn soveltamaan samanlaista "sääntöä" omassa elämässäni, mutta kuitenkin pitämään sen syömisen jotenkin aisoissa :)
Niinhän se kyllä on, tuo mun tapa ei ole sopiva tapa välttämättä kaikille. Jokaisen pitää löytää se oma, itselleen sopiva tyyli ja tasapaino :) iso kiitos muuten monipuolisista ja asiallisita vastauksista kommentteihin! :)
VastaaPoista